Matti Hämäläisen  tie siihen että saatan käyttää puusepän arvonimeä jos paikalla ei ole oikeita.

1 v.

Synnyin pienenä keskosena 1956. Pulskistuin kyllä pian kuten 1 v. kuvasta näkyy. Aloitin kouluni Juvalla ja käsitöissä opetettiin virkkausta. Patalappuja ja kintaatkin tuli tehtyä. Myöhemmin silloisen Mikkelin maalaiskunnan puolella alkoivat puutyöt. Olisin kyllä virkannut mieluummin mutta ei auttanut. Puutyö taitoni  osoittautuivat surkeiksi.

Upouudessa Rantakylän  kansalaiskoulussa sitten oli oikein koneetkin käytettävissä. Ei kiinnostanut pätkääkään mutta kiltisti kun olin tuli seiska numeroksi. Ammatinvalinnanohjaus tuli niihin aikoihin kouluihin. Minun lahjakkuuteni oli lähinnä matemaattista ja teoreettista.  Ehdotukset ammatiksi sen mukaiset. Ammattikouluun sitten hain opiskelemaan tv-korjaajaksi. En päässyt. Tulevaan viittasi vain se että olin pienestä pitäen tutkinut kalusteita ymmärtääkseni miten ne on tehty.

Vietin viimeisen "vapaan" kesäni 16 vuotiaana. Tukka ei vielä ollut kovin pitkä, myöhemmin kyllä. Rento tyyppi kuvassa ei arvannut mitä syksy toisi tullessaan. Työnvälityksestä tuli käsky käydä esittäytymässä kolmessa työpaikassa. Kaksi oli jotain kaupanhommia, kolmas Grahnin vaneritehtaan tytäryhtiöön G-levylle. G-levy myi kalusteita, levyjä ja puutavaraa. Siellä oli juuri aloitettu keittiökalusteiden sarjavalmistus. Kauhukseni sain paikan. Selitys lienee että minut ottaneella myyntipäälliköllä oli tapana palkata arkoja maalaispoikia, niistä kun oli vähemmän harmia.

Aloitin siis 1.9.1972 jonkinlaisena varastopoikana ja apumiehenä. Työ oli joko tylsää tai raskasta.Torstaisin aamulla tuli O. Raution autokuorma Oulux lastulevyä jotka purettiin käsin. Loppupäivänä ei sitten jaksanutkaan kättä nostaa. Työporukkaankaan en oikein sopeutunut. Tarkoitus oli hakea uudestaan ammattikouluun ja päästä muihin töihin. Isäni sairastuminen ja kuolema tekivät sen että jäin aloilleni.

Aloin sopeutua työpaikkaani ja imeä tietoa puusepäntyöstäkin. Päätyöksi tuli eri puolile Suomea menevien kalusteiden pakkaus ja lastauskin. Pakkaus tarkoitti aaltopahvia ja lastaus tehtiin käsin. Sitten pääsinkin kokoonpanohommiin. Armeijakin meni. G-levy sai parikin laajennusosaa. 1970 ja -80 lukujen taitteessa tehtiin valtavia määriä "rojua" Ikealle ja hotellikalusteita Neuvostoliittoon. Menipä Leninin mausoleumiinkin seinä- ja kattomateriaaleja. Niitä tehtiin Länsi-Saksalaisesta levystä. Ohje oli että pakkauksissa ei saanut näkyä alkuperä, käytettiin tunnuksetonta pahvia ja teippejä. Saattaa olla että silti jäi jokin leima tai tarra jossa luki "Made in Western Germany tai Finland".

80-luvun alussa sain vaimon ja meille syntyi poikia -84, -86 ja uudenvuoden aamuna -90 kolmas.

80-luvun edetessä loppuivat niin Ikean kuin itänaapurinkin työt. Muut siirrettiin Granin vaneritehtaalle. Itse jäin G-levylle määrämittasahuriksi. Grahn ltd meni sitten konkurssiin 1986 alkukesästä, Olin kesälomalla ja kuulin asiasta radion alueuutisista. Minulle tarjottiin töitä Kelkkalan puusepäntehtaalta, jonne sitten meninkin. En viihtynyt. Kun kuulin Matti Leinosen ostaneen entisen työpaikkani soitin hänelle. Palasin jälleen 1.9 tutun katon alle.

Leinosen palveluksessa huomasin joutuvani osto- ja myyntityöhön. Aloittelimme hissuksiin mutta vuosikymmenen lopulla vauhti oli hirmuinen. Erityisesti mieleen ovat jääneet perjantait jolloin kaiken piti olla valmiina. Viikko oli kyllä hyvä lopettaa siihen. Maanantaina sitten paikkailtiin mikä oli mennyt pieleen. Toiminta laajeni levyjensahauksesta yhä enemmän kalusteiden valmistukseen. Täytyy myös kiittää silloisia työtovereitani, henki oli hyvä vaikka paineet kovat.

1.9.1992 toteutin haaveeni. Jättäydyin pois palkkatöistä ja aloitin yrittäjänä. Tuotantotilana 40 m2 asuinmökki ja koneina perinteinen yhdistelmäkone jossa saha, höylä ja jyrsin. Jokunen viikko meni huonoilla unilla kun mietin mihin tuli lähdettyä. Harventelin peltoon 15 vuotta aiemmin istuttamiani männyn räähkiä joutaessani. Töitä ja asiakkaita alkoi sitten ilmaantua. Pari silloista asiakasta on edelleen olemassa. Yritysten tilausten lisäksi tein keittiöitä ja muita kiintokalusteita. Työllisyys vakiintui hyväksi. Näin jatkoin 13 vuotta kunnes 1.9.2005 palasin palkkatyöhön. Syynä oli kyllästyminen yksin puurtaminen ahtaudessa ja pölyssä.

Työ oli mielenkiintoista mutta en sopeutunut  työntekijän asemaan. Niinpä 2006 joulukuussa perustin Kalevi Jukaraisen ja Jouko Murtosen kanssa MKJ Wood Point Oy:n joka alkoi valmistaa kalusteita. Saimme yritykselle erinomaisen alun, mikä johtui enemmän toisista osakkaista kuin minusta. Tilanne vakiintui ja väkeä palkattiin. Palkkaa maksettiin viidestä seitsemään henkilölle. Hetkellisesti useammallekin. Kehitys johti siihen että yhtiön omistus siirtyi kokonaan minulle Joukon eläköidyttyä ja Kalevin luovuttua omistuksesta. Tuolloin otin käyttöön Majavakaluste nimen. Näin jatkettiin vuoteen 2013, jolloin jouduin toteamaan että jaksamiseni ei riitä. Yrittäminen alkoi olla enemmän kuin koko päiväistä ja tuotantotilojen home-epäily oli uhannut lopettaa koko homman kahden vuoden ajan. Saadakseni helpotusta myin puolet yhtiöstä entiselle työntekijälleni. Vuoden päästä myin loputkin.

Vietin välivuoden askartelin  ja remontoin kotona. Uusi omistaja ei saanut toimintaa kannattamaan ja Mkj Wood Point Oy meni konkurssiin syksyllä 2016. Levänneenä en saanut hillittyä itseäni vaan ostin konkurssipesästä ja muualta koneita. Aloitin uuden toiminnan Pankalamminkatu 5:ssä Majavanpesän puitteissa. Samoissa tiloissa aloitti yhteistyö yritys jonka tehtävä olisi myynti, minun piti hoitaa valmistus. Vuoden jälkeen tuli selväksi että myynti ei ollut riittävää kannattaakseen. Pitkällisten neuvottelun päätteeksi vuokrasin toiminnot kolmannelle osapuolelle joka jatkoi toimintaa. Tämäkään ei toiminut vaan vajaan vuoden kuluttua minulla oli käsissäni sekä myynti että valmistus. Pikku hiljaa myynti alkoi kohentua mutta vuokrakustannus oli, ja on, suuri yksin maksettavaksi. Tämä jakso on huonoin yrittäjän urallani. Tilanne parani mutta on raskasta hoitaa sekä myynti että valmistus. Minulla että vaimolla ilmeni terveys ongelmia ja meistä tuli eläkeläisiä 2019 ja -20.

Tuntuu että on aika lopettaa. Vuokrasopimuskin on päättymässä. Olisi ollut komeaa saada 50 vuotta keittiöitä täyteen mutta nyt on tavoitteena jättää keittiöt. Kokonaan en lopeta vaan jotain vielä askartelen jatkossakin. Vielä on epäselvää miten asiat menevät.

On yhteenvedon aika. Haluan kiittää kaikkia kohtaamiani ihmisiä. Työtovereita, esimiehiä, työnantajia, työntekijöitä, asiakkaita, yrittäjiä, kauppa- ja yhteistyökumppaneita, kilpailijoita, ystäviä ja vihollisia, naapureita ja kylän miehiä. Olen teiltä kaikilta oppinut jotain ja enemmänkin jos olisin oppivaisempi.

Vaimoa kiitän erityisesti, olen ollut poissa oleva aviomies ja isä. Pojistani ei tullut puuseppiä ehkä juuri siksi.

Väistyn pikkuhiljaa, tavoitteena tehdä kaikkea sitä joka on jäänyt yrittämisen jalkoihin.

Yrittäjyys on kuitenkin ollut minulle arvoista suurin. Yrittäjä on erityinen ihminen niin hyvässä kuin pahassakin.                                                                                                                                                                  

KIITOS!

Matti "Majava" Hämäläinen, Mikkelin tavallisin mies.